maanantai 3. heinäkuuta 2017

Ruusun tuoksua.


Piha on  tulvillaan sulotuoksuja ja lisää on tulossa, ainakin kolme ruusupuskaa vasta kehittelee nuppujaan.


Juhannusruusut avautuivat eilen. Vähän myöhästyivät, mutta hyvää kannatti odottaa.






Sykähdyttävä valkoinen pilvi talon takana.


Hempeästi aloitin näpyttelyn tuoksussa ruusujen. On aika palata todellisuuteen.

Viikonloppuna oli oikein "pöhinää pöntössä"-tunnelmaa kylillä, kun pitäjällä oli sahtimarkkinat. Laitan kuvia seuraavaan postaukseen, samoin Johannan näyttelystä.

Muutamana päivänä on tapahtunut niin paljon asioita, että olen sekaisin kuvieni ja juttujeni kanssa. On kai palattava lähtöruutuun tai laittaisinko vaan pakin päälle ja etenisin takaperin kuin rapu.

Ehkä onkin viisainta kirjata muistiin ensin tämän maanantain tapahtumia, ne kun nyt vielä kutakuinkin muistan. Olimme jo maaliskuussa varanneet kirppispöydän tälle viikolle. Meillä olisi siis ollut hyvää aikaa kerätä ja laputtaa ylimääräistä rompetta myyntipöydälle. Vaan koskapa me jotain rauhassa ja hyvällä ajalla tekisimme, ei sinne päinkään, aina olemme hyppäämässä jälkijunan kyytiin. Eilen siis illalla raahasimme varastosta laatikoita ja valitsimme tavaraa myyntiin. Tai siis mies keräsi piuhaa ja nippelin näppeleitä, sellaista rompetta jota en osaisi kuvitella kenenkään tarvitsevan, saati sitten maksavan niistä apparaateista jotakin. 😊

Vaatekaapin tangolla on  mummelin garderobia monilta vuosikymmeniltä, kokoja on 38 - 54 välillä. Aina olen kuvitella että tuohon hyvään ja kauniiseen vaatteeseen vielä joskus mahdun, kunhan hieman panttaan ja kevennän olemustani. En ole kaventunut. Tänäkin talvena paisunut kuin pullataikina. Selityksiä kyllä löytyy, keppien kanssa en ole voinut lenkkeillä enkä reikä jalassa voinut vedessäkään juoksennella. Olen istunut omalla valtaistuimellani kuin pata ässä. Toki tiedätte mikä vartalonosa siinä leviää.

Saatiin puoleenpäivään mennessä jotain raavittua kasseihin ja vietiin tyrkylle. Niitä minun vaatteitani ei kannata kaupitella, armotta ovat toiselta aikakaudelta, mennyttä maailmaa. Lumppuri kutsuu. Astioita olisi, mutta kun viisikymmenluvulta asti olen nuuka ollut ja kaiken pannut talteen, niin eihän niistä nyt noin kylmiltään voi luopua. Myyntihyllymme jäi pahasti vajaaksi, niistä taatan piuhoista huolimatta. Huomiseksi olisi keksittävä täydennystä.

Vähän myynti-into lauhtui kun kuulimme, että lähikaupungissa oli yksi kirppiksen vuokraloosi tyhjennetty viimeistä kakkutassia myöden. Härski rikollinen oli pokkana tyhjentänyt hyllyt omiin kasseihinsa, esiintynyt kuin tavarat olisivat hänen koti-irtaimistoaan. Kukaan ei ollut epäillyt mitään. Jos olisin yhtä härski kuin mammani oli, niin noituisin sen voron ahterin rupia täyteen, nih. Tällä konstilla mammani pääsi monen harmituksen yli.

Maanantaipäivän kohokohta oli kun saimme iltapäivällä mieluisia vieraita Turusta. Eivät he vieraita, omia sukulaisia ovat. Kiitos kun tulitte. 💓

Tätä juttua tulee taas kuin turkinhihaasta, mutta yritän päästä ajan tasalle kuviani selaillen.

Mukavaa alkanutta viikkoa.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti