keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Pellon laidalla ja muuta mukavaa.


Sateisen päivän kuvia pellon pientareelta.





Vesisadetta saaressa.



En enää kuule sirkkojen siritystä, onneksi muistan vielä.


Huopaohdakkeita oli niin paljon, innostuin niityn kauneudesta. En osannut valita minkä kuvan laittaisin blogiin, laitoin melkein koko päivän näpsyt. Teknistä tasoa en ehtinyt ajatella, kunhan vaan kuvasin.


Metsässä mustikka-aikaan on tämä kukka tullut tutuksi. Tämä on joku maitikka, olisikohan kangasmaitikka?


Iki-ihana vanamo on joka kesä kuvattava. Tänä vuonna oli jo entistä vaikeampi laskeutua vanamon tasolle tai vielä vaikeampi sieltä nousta jaloilleen.


Sateesta huolimatta kimalaiset pörräsivät apilankukissa. Luulin kuvaavani ahkeraa medenkerääjää, mutta en taaskaan ollut tarpeeksi nopea. Ei löytynyt öttiäistä kuvasta, mutta sainpahan hyvät naurut. "Se parhaiten nauraa, joka itselleen nauraa".



Äkkilähtö, minua et kyllä kuvaa.


Perheidylliä, ei sadekaan  haittaa.


Elbatar, olisikohan huoltotauko?

*
Tänään se sitten tapahtui, laitoin ensimmäistä kertaa tukisukat jalkaan. Miten tuo nyt meneekään "sukat jalkaan", tuntuisi hassulta laittaa sukat jalkoihin. Siinä ne nyt kuitenkin ovat, kummassakin jalassa tukisukka. 😊

Kauhea ähellys siinä aamulla olikin. Tukisukan laitto ensimmäistä kertaa ei olekaan mikään läpihuutojuttu. Luulin jo saaneeni liian pienet sukat  postista. Terveyskeskuksessa fysioterapeutti on ottanut mitat, on vaan yritettävä ankarasti. Ohjetta luettiin, ei meiltä löytynyt tiskihanskoja, joita suositeltiin käytettävän. Enhän minä koskaan tiskaa hanskat kädessä, en. Mies keksi, että varastosta löytyy nippu uusia näpylähanskoja pihatöihin, no kokeillaan niitä.

Oli se taas aamujen aamu, näitäkö loppuikä? Onko näitä kiskottava jalkaan joka päivä? Montako tuntia päivässä pidetään? Entä jos käy välillä uimassa? Voi hyvät hyssykät, vanhuus ei tule yksin. Mitähän seuraavaksi, vaipat? Voi, kääk.

Nyt on mentävä googlettamaan tukisukkaohjeita.  Elämä on, elämää on ollut.



14 kommenttia:

  1. Toivottavasti tukisukat auttavat Unelma.
    Upeita kuvia,sinulla on hyvä kamera joka ottaa kauniita kuvia,ja olet taitava kuvaaja. IHanan vihreää ,kuin täällä talvella. Puoli vuotta, ja täälläkin taas vihertää noin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on ilta ja tukisukat riisuttu. Jalat tuntuvat kevyemmiltä kuin aikaisempina iltoina.

      Poista
  2. Unelma, todella ihania kuvia<3 Vanamo tietysti♥

    Kuule, kun minulta operoitiin se melanooma, otettiin samalla pois niitä imusolmukkeita ja sen jälkeen sanottiin, että pakko käyttää tukisukkia. Kääk! Minä, joka olen aina paljain säärin juhlat kuin juhlat koko suven paitsi en hautajaisia. No, ostin ne, mutta en käytä:) Sen sijaan käytän iltaisin, kun alan lukemaan pari-kome tuntia vasemmassa jalassa kompressiosukkaa, ja tämä on nyt onneksi tuntunut riittäneen. Lisäksi ostin Yliopiston apteekista lentosukkia pitkiä automatkoja varten. Äiti juuri tänään sanoi, että hänen pitäisi niitä nilkkojen turovtuksen takia käyttää, mutta ei hän halua, ei halua...Suosittelin hänelle illoiksi jolloin ei menoa komressiopolvisukkia, joten katsotaan nyt.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, kiitos vinkeistä. On mentävä googlettamaan kompressiosukkaa, ikinä kuullutkaan.

      Päivä tukisukkineen ei ollut hassumpi, ehkä totun niihin.

      Poista
  3. Taas niin elämänmakuinen postaus ja ihanat kuvat. Ymmärrän vaikeuden päättää, minkä kuvista postaisikaan kun kaikki ovat upeita. Ja nuo ihanat vanamot.
    Naurattaa tuo sinun ähellyksesi tukisukkien kanssa. Sinun pitäisi heittäytyä selällesi sänkyyn ja pyytää taata näppylähanskoin vetämään vermeet kinttuihin. Ei ne helpot ole, sanoo hän, jolle jo kaikki pukeminen on jonkin asteista ähellystä. Mitä näistä, elämä on. Ja sinun luontainen uteliaisuutesi luontoon ja ympäristön havainnointi on niin koukuttavaa, että kateellisena luen tarinoitasi. Mukavaa heinäkuuta ja terkkuja sillä samalla mitalla millä ennenkin...jos ymmärsit mitä tarkoitan. Ja ymmärsit, tiedän tiedän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anja, arvaa vaan. Taata kyllä yritti ensin auttaa, mutta eihän siitä mitään tullut. Halusin kuitenkin itse oppia oikean tekniikan. Omat kintut omat ongelmat, itse nuo sukat on jalkaan saatava.

      Kiitos terkuista, ymmärretään ilman sanojakin, me kaksi neuvostelijaa.

      Poista
  4. Kaunista on luonnonkukkien aikaan sadesäälläkin. Vanamot, iki-ihanat♥ Ihanat kuvat!

    Totta vieköön, tukisukkien pukeminen käy työstä, vaikka vain yhden kerran kokemuksella,(ainoa kokemus minulla leikkauksen edellä pari vuotta sitten) mutta jospa siihenkin pikkuhiljaa tottuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonto on nyt kukkeimmillaan.

      Minullakin on leikkausten edellä ollut pitkät tukisukat, mutta ne on vetänyt sairaalassa hoitajat paikolleen.

      Yritetään tottua.

      Poista
  5. Kohta ne sukat menee rutiinilla sekä ylös että alas.

    Jälleen niin kauniita kuvia. Apilankukka on hurjan kaunis, tuoksu tulee nenään. On meilläkin apilaa, mutta yleensä se ennätetään ajaa ennen kuin pääsee kukkaan saakka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä kesänä tienvarsikukat ovat myöhässä, mutta pientareen leikkaajat eivät. Toivottavsti osa kukista kuitenkin ehtii siemeniä valmistaa.

      Niin ne sukat, tänään menivät melko rivakasti ylös.

      Poista
  6. Kauniit kuvat olet ottanut kauniista luonnosta.
    Kyllä luonnon kukat ovatkin kauniita.
    Hyvä kun onnistuit sukkien kanssa. Hyvää kesän jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tänään onnistui jo ihan mallikkaasti.

      Poista
  7. Hienoja kuvia olet ottanut - vaikka lintu ja pörriäinen lähtivätkin karkuun :)
    Olihan se itsellekin yllätys ensimmäisen kerran huomata, että ei sitä niin vain pääsekään ylös, kun erehtyi menemään kyykkyyn ja se tapahtui tietysi kaupassa ihmisten joukossa. Meiltä katoaa vähä vähältä erilaisia "juttuja", mutta ei anneta sen lannistaa. Tsemppiä sukkien kanssa ja hyvää kesää :)

    VastaaPoista