keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Suut mustaksi


"Iltavilakalla" päätimme lähteä pienelle ajelulle, on vielä niin valoisaa, aurinkokin paistaa.


Suuntasimme tietopaikalle katsomaan ovatko mustikat jo kypsiä. Osa oli, osa ei.


Puolukkaa taitaa tulla runsaasti, kovin ovat myöhässä normaalista.


Oli vaikeaa päättää kumpaa kuvaan, maisemaa tai marjoja.



Vuoden ensimmäiset maistiaiset, makeita olivat.

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Päijänne.



Jaakko heittää kylmän kiven järveen. Olisi kivampi tänä kesänä jos lämpimän heittäisi. Kuva on Urajärven kartanon puistosta, teoksen nimestä ei ole tietoa.



Pihan ruusu.


Satamassa valmistaudutaan Päijännepurjehdukseen.





Iltakuvia perjantailta 21.07.




Varsinainen lähtö tapahti lauantaina. En silloin käynyt satamassa, mutta taata toi kuvalliset terveiset tapahtumasta.



 Joki on piiloutunut kasvillisuuden suojiin, veneellä siellä kuitenkin sytkytellään, kuva ikkunasta.


Alkukesästä meille tuli alivuokralaiseksi västäräkki. Nuorin lapsenlapsi kiipesi katolle tarkistamaan, että  ilmastointi-imurin moottorin kotelo oli valloitettu. Onneksi kesällä voi pitää ikkunoita auki tuuletukseen, ei voitu laittaa virtaa koneimuriin.

Ensimmäinen lapsenlapsi ja  tyttöystävänsä kävivät tarkistamassa tilannetta. Pesä oli jo tyhjä, asukkaat lähteneet.


Hienosti rakennettu, lämmin ja pehmoinen on västäräkin pesä. Hyvää matkaa pikkuisille linnuille syksyn muuttoreissuun ja tervetuloa takaisin. Katsotaan sitten ensi vuonna turvallisempi pesäpaikka.


Pihan kukkia. Sunnuntaina oli kaunis aurinkoinen päivä. Minulla se meni taas Akuutissa, kun sydän veteli taas saksanpolkkaa tai olisiko se ollut peräti Vesivehmaan jenkkaa. Nyt on sydän viritetty tasatahtiin. Toivottavasti pysyisi vähän kauemmin. Ei ole kaikkein mukavin tilanne jännittää siellä sairaalan piuhoissa onnistuuko.


Kamalalta tuntuu tuhota näitä luontokappaleita, mutta pakko on jotain tehdä kun nämä ahmatit syövät kaikki eteen tulevat kukat.

Olisi kuitenkin kiva tietää olisiko mitään sellaista kasvia, joka näille ei kelpaa.


Olen kerännyt yhteen kohtaan isoja lehtiä syötiksi, tästä sitten joutuvat kotilot surman suuhun. Onkohan lehtokotilokin jokin vieraslaji? En muista lapsuudessani näistä koskaan puhutun.

Täytyy myöntää, että tuo kierteinen rakennelma kotilon suojana on ihmeen kaunis. Yök, siitäkin huolimatta.

Ars Arrakoski


Huomasin, että kuvat Arrakosken taidenäyttelystä olivat jääneet kokonaan pois retkiselostuksistani. Tämä on niin hieno ja erikoinen paikka, että muistojen joukkoon tämäkin on paikkansa ansainnut.


Taidetta on esillä vanhassa teollisuusrakennuksessa kolmessa kerroksessa.



Sateinen oli tämäkin päivä, oli sopiva hetki lähteä taas tutkimusmatkalle.


Pato ja vanha silta. Rehevää kasvustoa ympärillä. Hiljaista ja rauhallista on nykyään. Voi vain kuvitella millainen kuhina ja hyörinä täällä Arrakosken ympäristössä on entisaikaan ollut kun hevoskärryillä on tuotu tarvikkeita öljytehtaalle ja tukkeja sahattavaksi. Ruukkitoimintaakin kylällä on ollut.


Tässä tarkempia tietoja.


Vielä heinäkuun ajan galleria on auki yleisölle, myöhemminkin voi tulla etukäteen sovittuna aikana. Voisipa tilata vaikkapa oman muotokuvansa. Kuvia klikkaamalla ne suurenevat, silloin teksti näkyy paremmin.

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Kesäisiä päiviä.


Onnistuin sentään kuvaamaan tuon kimalaisen tällä kerralla. Valokuvaus ei öttiäistä isommin kiinnostanut. Asento on luokkaa "EVVK" .


ESS:n viikon lukijakuvaan ehdotettiin vastavalokuvaa. Halusin myös kokeilla. Tällainen siitä tuli, en kuitenkaan rohjennut kuvaa lehteen lähettää.


Pioni






 Juoru, Tradescantia virginiana


Vanha joriini


Palavarakkaus ja päivänkakkara


Tämä kimalainen näytti voivan jotenkin huonosti, ei lähtenyt lentämään. Pätkääkään ei välittänyt vaikka siinä huolestuneena yritin selvittää mikä olisi kohmelon syynä. Luultavasti liian kylmä ilma, on ollut melkein koko kesän. Olisi kohtuullista, että tuo kohuttu ilmaston lämpeneminen olisi meidänkin pihaamme vähän lämpöä antanut edes näin heinäkuussa.


Ei hassumpi tuo takiaisen kukka. Kamalat muistot siitä pallerosta on kouluajoilta, pojanviikarit heittelivät niitä tyttöjen tukkaan. Minullakin alakouluaikoina tukka oli sellaista ohutta hiirenhäntää, siitä kun takiaista yritti pois, niin loputkin haivenet olivat vaarassa.

Sitten asiaan.


Lentokentältä ajelimme seuraavaan kohteeseemme, Urajärven kartanoon.


Ukonilma ajoi meidät maantielle, muutamia kuvia ehdittiin ottaa.


Kaunista luontoa kartanon puistossa.


Mustat pilvet uhkaavat.


Kartanon kesäteatteri.
 

Rankkasade kasteli tienoon, onneksi istuimme jo autossa. Ajelimme Kalkkisten kanavalle. Tätä tienpätkää emme olleet aikaisemmin kulkeneetkaan. Hienoa vaihtelevaa harjumaisemaa, yhtä mäkeä ylös ja toista alas.


Kalkkisissa paistoi jo aurinko, poikkesimme juomaan kupposet kahvia.


Vähän on muuten hienot kasvimaat täällä.



Matka jatkuu kohti uusia seikkailuita. Pian kypsyvät marjat pihassa ja metsässä silloin loppuvat kulttuuriretkeilyt toistaiseksi.