maanantai 1. helmikuuta 2016

Toipumassa sappikohtauksesta.


Voimat katosivat ihan tykkänään tuon kamalan kohtauksen mukana.  Olen vaan istunut kotona virkkaamassa. Mitään muuta en olisi jaksanutkaan.  Kun saa käteensä lankakerän ja koukun pysyvät ajatukset pois kipuilusta.

Virkkasin vielä toisenkin pötkylätyynyn, meitähän on kaksi.

Pipo paksusta langasta menee seurakunnan käsityökerhon hyväntekeväisyyskoriin. Minulla onkin jo pieni laatikollinen valmiina helmikuun kerhoiltaan valmiina, silloin päätetään mihin käsityömme viedään.



Virkatessani olen kuunnellut äänikirjoja, kolme Pirkko Pekkarisen  ( nyk. Anna Amnell ) Auroora-kirjaa. Alunperin kirjasarja on tarkoitettu nuorille, mutta minua se ei haittaa. Olen kai tulossa lapseksi jälleen. Näissä  Anna Amnellin kirjoissa on  herkullista ja tarkkaa ajankuvausta, siitä erityisesti pidän. Tässä minun iässäni kirjan juoni ei ole niin tärkeää, nautin pienistä yksityiskohdista.

Kuunneltuna kirjan teksti avautuu jotenkin tarkemmin ja selkeämmin, ajatukset eivät karkaile keskittyessään vastaanottamaan lauseita toisen lukemana. Helppoja tuttuja käsitöitäkin voi siinä kuunnellessa tehdä.

Olen  viimepäivinä kauhistellut tätä nettiä, niin hyvä kun se onkin, tarkkana täytyy olla. Viime viikolla etsin netin kautta yhtä virkkausohjetta. Löysin oikein kauniin mallin ja kopioin kuvan itselleni. Järkytykseni oli suuri kun klikkasin ohjeen auki, niin sieltä ei tullutkaan virkkausvinkkiä vaan jouduin aika kauhealle pornosivustolle.  Kääk.  En ole varmaankaan koskaan löytänyt delete- nappia niin nopeasti. Kauheaa mitä hämäystä.  Millä ihmeen keinolla vanhemmat enää pystyvät nuoriaan suojelemaan tuollaiselta saastalta, ei kai millään?

Toinen mielenrauhaani järkyttänyt tapaus sattui omassa sähköpostissani. Minulle oli tullut toiselle henkilölle kirjoitettu e-maili.  Siinä sitten mietin yön yli jatkanko viestin eteenpäin vai lähetänkö takaisin lähettäjälle.
Jäin kaipaamaan ihmisten välistä kunnioitusta ja arvostusta. Tarinan opetus on, tarkista vielä kerran ennenkuin painat "lähetä" nappulaa.


Lappu päivässä projektini jatkuu nyt kahdella rintamalla, tämä Afrikankukka ja riemunkirjava.  Mihin joudunkaan näiden peittojeni kanssa? Ei näitä taida kukaan ostaakaan, kalliiksi tulisivat lankojen hintojen takia.  Tekemisen ilo on kuitenkin minulla.



Opettelin taas uuden virkkausmallin. Tavallaan tämä on ihan tuttu, olen vaan erilaisilla silmukkaryhmillä tämän toteuttanut.



Riemunkirjavia on jo melkein yhden peiton verran lappuja valmiina. Näistä tulee aina hyvälle tuulelle, on hulvatonta antaa vaan mennä. Ottaa sen kerän, joka sattuu lankasäkistä ensin käteen osumaan.

6 kommenttia:

  1. mulle ei onneks noin muistaakseni käynyt, kamalaa huijausta... Nättiä olet virkannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vaan ollutkin. Kiitos, Hannele.

      Poista
  2. Ihania virkkaustöitä, kyllä sinä osaat Unelma! ♥♥
    Kauheaa roskaa - sitä on netti täynnä! Ja aina vain hankalammaksi menee...
    Hyvää helmikuuta sinulle ja taatalle! ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili Mummo, kiitos mukavaa helmikuuta teille myös.

      Poista
  3. Hyvä, että kohtauksesi on nyt ohi, kokemuksesta tiedän, ettei kyse ole helposta vaivasta. Muuten sinua vois jo hyvin kutsua Lappu-Liisaksi, nii pal on lappusia valmiina. Ja ihania ovat, kauniita peittoja niistä syntyy. Kyllä tuo virkkaaminen vaatii taitoa ja hermoja, minulla ei kumpiakaan. Yksi idea on muhimassa virkkausrintamalla vaan on toteutusta vaille (savolaiseen tapaan) valmis. Kevättä puskee, toivotan sinulle ja taatalle aurinkoisia päiviä siellä joen rantamalla.♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lappu-Liisa todellakin. Olen sentään jotain muutakin virkkaillut.
      Siitä vaan koukku ja kerä käteen, ideat toteutukseen. Koukkuun jäät, sano minun sanoneen.

      Poista