keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Valmis


Siihen sen heitin vasta sataneelle lumelle kuistin lattialle. Olipa mukava matka, elokuun lopulta tähän aamuun. Koskaan aikaisemmin en ole näin paljon joutunut virkkauksiani purkamaan ja pähkäilemään. Onkohan jo tullut luetun ymmärtämisen ongelmia tai olinko vain muutoin liian innokas. Oli mukava odottaa perjantai- ja maanantaiaamuja satojen muiden (virkkuu)koukussaolevien kanssa uuden lapun ohjetta. Kiitos suunnittelijoille, Kalevala CAL ryhmään.

Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, loppuviimeistely eli kostutus ja pingoitus vielä tekemättä.

Tämä meidän peittoprojektimme voitti Ylen Puoli seitsemän ohjelman äänestyksen hauskimmasta Suomi 100 tuotteesta.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Blogi on syyslomalla

Jostain syystä blogin tekstittäminen on nyt hankalaa, joidenkin  kuvien alle en pääse kirjoittamaan ollenkaan.  

Tässä nyt on kuitenkin tarkoitus osallistua  Tiiu/ Puutarhahetki-blogin sininen ja valkoinen haasteeseen.

    Kevään ensimmäiset kukat peittyivät vielä lumeen. Kuvat kertokoot itse tarinansa.

  Näistä suloisista kelloista oli monta kuvaa, en osannut päättää kumman valitsen, otin molemmat mukaan.

 

Päijännepurjehduksen lähtö oli yksi sataman vilkkaimmista viikonlopuista.

Syksyn aikana olen osallistunut Kalevala Cal peiton yhteisvirkkaukseen. Kaikki laput 24 kpl ovat nyt valmiina odottamassa kokoamista. Tämä on ensimmäinen Suomi 100v peittopalani.



Jatkan vielä  blogin syyslomaa, mutta palaan asiaan myöhemmin.

perjantai 3. marraskuuta 2017

Ta-daa, se onnistui.


Eilinen ilta tuon tunisialaisen virkkauksen opiskelussa meni, tekniikassa on vielä hiomista. Nyt pitäisi vielä onnistua koukkuamaan toinenkin lapanen.

Mukavaa vaihtelua tuon koukkuaminen on, mutta ainakin näin aluksi tuntuu hitaalta. Tuli mieleen monta kertaa, että kutoen olisi jo valmista.

Netistä löytyy selkeitä ohjeita ja malleja olisi pilvin pimein. Hyvältä tuntuu sekin havainto, että vielä näin vanhanakin voi oppia jotain uutta.

Tuo tilaamani koukku on liian pitkä lapasen tekoon, lyhyempi olisi näppärämpi. Pipojen tai muiden vaatteiden virkkaamiseen tuo pitkä on hyvä, taas on asiaa koukkukauppaan.

Tänään julkaistiin uusi ruutu Kalevala peittoonkin, jätän sen hautumaan ensi viikolle. Kolme kirjaa odottaa lukijaa, aloitan viikonlopun lukien ja retkeillen. Aurinko paistaa.

torstai 2. marraskuuta 2017

Muuttomatkalla


Aikaisemmin kuvasin tätä maissipeltoa ja lupasin kertoa miten sadolle on käynyt. Eivät ehtineet tähkät kypsyä. Pellon reunasta oli koneella ajettu kokeeksi yksi varvi, eipä ole taitanut satoa löytyä kun suurin osa on jäänyt peltoon paleltuneena törröttämään.


Kanadanhanhia ja laulujoutsenia iltapäivän auringossa.



Tämä perhe pysytteli vähän muista erillään. Voisikohan tällä äidillä olla neljä poikasta tai sitten hän on ottanut hoiviinsa jonkun toisen perheen poikasia. Luin uutisista, että tänä kesänä joutsenille on tullut melko vähän poikasia. Onneksi tässä parvessa nuoria lintujakin on matkalle lähtemässä.


Tänne ovat pysähtyneet levähtämään ja ruokailemaan, toivottavasti jyviä vielä lötyy.


Evolla oli vähän enemmän lunta ja pienet järvet olivat jo saaneet jääkannen. Hiljaista ja rauhallista oli, viiva taivaalla näyttää, että muutakin elämää maailmassa on, joku lentää korkealla.



Suuret valkoiset linnut, upeita ovat.



Kovin näyttävät poikaset vielä nuorilta, toivottavasti jaksavat lentää lämpimään.


Kaksi perhettä.


Hanhi yrittää saada porukkaan vähän äksöniä.


Joutsenen poikanen etsii tähkiä lumiselta pellolta.

Seuraava metsäretki Evolle taitaa tulla vasta ensi keväänä, monet laavut olivat jo nyt lumisten teiden takana. Pitäisi olla sukset tai lumikengät, ei onnistu enää minulta lumessa tarpominen.

Näin saatiin eilen marraskuu alkamaan pikku pakkasessa ja iloittiin auringosta.

*

Olen ostanut "sikaa säkissä" eli tilasin jonain syksynä netin kautta kymmenen kilon erän trikoosta leikattua matonkudetta.  Innostuin silloin virkkaamaan mattoa ja koreja. Olin kauhean pettynyt hankintaani ja se lankalaatikko haudattiin varaston perälle vähin äänin.

Nyt syyslomalla täällä käyneet tytöt innostivat kaivelemaan korivirkkuut esille. Eipä noiden mattolankojen värit varastossa ole kirkastuneet, eikä kuteen epätasaisuus mihinkään kadonnut, mutta nyt olen saanut puhtia tehdä jotain tuolle sekalaiselle vyyhtikasalle.   Teen koreja ja katson mihin ne kelpaavat.

Valmiita koreja on jo viisi, somistuksia vailla vielä. Laitan kuvia kunhan saan valmiiksi.

 Kalevala peitosta puuttuu vielä kolme palaa tai neljä, tein bonuspalan myös.

Kun nyt nettiostoksista tuli kirjoitettua niin jatketaanpa vielä. Tilasin Karnalukista pimeitä talvi-iltoja ajatellen valopäiset puikot ja virkkuukoukun. Listalla oli myös kaksikoukkuinen virkkuukoukku, vänkyrä siis molemmissa päissä. Olisi kiva kokeilla tunisialaista virkkuuta, en ole koskaan edes yrittänyt kun ei ole ollut tuota työvälinettä rasiassa. Nyt on niin monta "rautaa tulessa" , eli koukkua kerällä, että koskahan ehdin tähän uuteen juttuun syventymään. Ettei vaan kävisi niinkuin sille entiselle viuluviikarille, joka vihdoinkin sai oman viulun ja parkaisi sitten; voi kun osais soittaa. Saattaapi lähipäivinä lentää kaksipäinen väkänen meilläkin roskiin kera ison lankasyttyrän.  Nettivideoiden avulla kuitenkin on helppoa kokeilla kaikkea uutta, tähän luotan.

Tilaaminen Karnalukista oli helppoa ja tilaus tuli perille nopeasti, tuo nimen kirjoittaminen vaan on hankalaa kun en löydä pisteellistä uuta mistään 😊. 



Välityönä valmistuivat kämmekät ja yksi pipo.


Mukavaa marraskuuta kaikille, lupaavasti alkaa aurinkoisessa säässä.

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Ensilumi


Joka syksy se aina tulee , nyt  tuli Mantan päivänä niinkuin viisi vuotta sitten, sen muisti Fb. Aina  lumi vaan yllättää, vaikka hyvin tiedetään sen tulevan. Säätieteilijät antavat hyvät ennusteet jo monta päivää aikaisemmin.


Ei täällä vielä valmiita oltu, lehti puussa ja omenoitakin vielä. Edellisenä päivänä kuitenkin talvirenkaat vaihdettu.


Siellä niitä vielä on yläoksilla, piirakkatarvikkeita.




Ympäristö muuttui valoisammaksi, maassa oli puhdasta valkoista lunta. Sopivan kosteaa lumiukon tai onko jo sanottava  lumihenkilön tekemiseen. En minä nyt enää, vanha ihminen, kun ei ole noita pikkuisiakaan pihassa pyörimässä. Lastenlapset jo kaikki mammaa pitempiä.


Kolmen bambin ryhmässä oli yksi utelias, suostui kuvattavaksi. Lavassa on vielä lehtikaalia tai oli.


Eilen satoi vettä, olisi tarvittu poutasäätä kun rannassa oli tapahtumia. Kylä on jo hiljentynyt ja rauhoittunut, veneilijät ovat vieneet kalliit paattinsa talviteloille.

Ruoho on vihreää kuin juhannuksena ja lehtikuusissakin vielä neulaset tallella.


 

 Kullasmarinan Hiekkarannan Helmessä vieraili vihreiden kansanedustaja Touko Aalto, hän kertoi ajatuksiaan luonnonsuojelusta ja erityisesti soiden suojelusta ja soiden entisöimisestä alkuperäiseen kuntoon.


Kullasmarinan lomakylän käyttöön on syksyllä rakennettu Hiekkarannan Helmeen muinaissauna kivikautiseen tyyliin. Saunan vihkijäiset olivat  eilen ja ensimmäisiä kylpijöitä opasti muinaistekniikkaan perehtynyt Miika Vanhapiha.

 
Kivikaden sauna.


Saunan oviaukko on peitetty taljalla.


Rakentamiseen on osallistunut perinnetaitaja Reino Halin, hänet olenkin esitellyt blogissani jo aikaisemmin. Tässä kuvassa ei vielä ole päästy tositoimiin, silloin ei kuvaajaa olisi ehkä päästetty enää sisälle.😊  Kiukaan kiviä vasta lämmitettiin ulkona nuotiossa.


Miika Vanhapiha luki kylpijöille ensin vanhan saunarunon.


Lämmintä vettä padassa ja kylmää järvessä.


Tällaiset saunat ovat seilanneet kesällä Päijänteellä.


Ihmeen kestäviä ovat nuo krassin kukat, tämä taitaa kuitenkin olla jo viimeinen tänä vuonna. Siemeniä on otettu talteen ensi kesää varten.


Kokeilin tällaista kahdella kuteella virkkausta, tuli tosi napakka kori.


Muutama pipokin vielä.


Syyslomalla saimme nauttia rakkaiden  seurasta, kiitos kun tulitte.

*
Koko päivän on satanut. En ole ulkona käynyt, masentaa tuo räntäsade. Aamupäivällä  tuli puhelu Jyväskylästä, että mikä on kun mamman maailmassa ei ole mitään elonmerkkiä ollut moniin aikoihin. Hiljaiselon merkeissä on menty päivä kerrallaan, mitään inspiraatiota ei vaan ole kirjoittamiseen tullut.

 Sairaalasta on tullut kirje, kuudentena marraskuuta pääsen sydänosastolle tutkimuksiin.

Kalevala peiton virkkaus edistyy aikataulun mukaisesti, laitan kuvia myöhemmin.

Länsi-Päijänteellä ei siis mitään uutta.

torstai 12. lokakuuta 2017

Sammon taonta ja muuta Kalevalaa


Kalevala CAL peiton valmistuminen sujuu suunnitelmien mukaan, yli puolet on jo virkattuna.


                                                      14.OSA – SAMMON TAONTA
                                                         Suunnittelija: Marika Nordling


Lietsoi tuulet löyhytteli:
itä lietsoi, lietsoi länsi, 
etelä enemmän lietsoi,
pohjanen kovin porotti. 
Lietsoi päivän, lietsoi toisen,
lietsoi kohta kolmannenki: 
tuli tuiski ikkunasta,
400   säkehet ovesta säykkyi,
tomu nousi taivahalle,
savu pilvihin sakeni. 
Kalevala 10. runo 393-402



Kasvun ihme

 Suunnittelija Soile Olmari

Kasvoi maahan marjanvarret, 
kukat kultaiset keolle; 
ruohot kasvoi kaikenlaiset, 
monenmuotoiset sikesi 
(Kalevala, 2. runo)


Joukahainen suossa

Suunnittelija Taina Ilvonen

Kysyi vanha Väinämöinen:  
"Kuit' olet sinä sukua,  
kun tulit tuhmasti etehen,  
vastahan varattomasti?  
Säret länget länkäpuiset,  
vesapuiset vempelehet,  
korjani pilastehiksi,  
rämäksi re'en retukan!"  
(Kalevala, kolmas runo) 

Tuo minun Joukahaiseni jotenkin vinksahti tuossa, näyttäisi poika kroolaavan rantaan. Hyvä niin.


Väinölän viljavat vainiot

Suunnittelija Taina Tauschi

Läksi maata kylvämään, 
siementä sirottamahan. 
Itse tuon sanoiksi virkki: 
"Minä kylvän kyyhättelen  
Luojan sormien lomitse, 
käen kautta kaikkivallan 
tälle maalle kasvavalle, 
ahollen ylenevälle." 
(Kalevalan 2. Runo 293–300)

*


Tiistaina matkalla Turkuun yksinäinen koivunlehti oli päättänyt lähteä mukaan. Siinä se vaan sinnitteli peilin nurkassa koko matkan. Yön aikana se oli hävinnyt Birgittasisarten vieraskodin pihassa.


Maisemakuvat apukuskin paikalta olivat näin ankeat.


Vesi seisoi pelloilla, viljaakin oli vielä puimatta. Masentava näky kylväjille.


Näitä omanapuita olen kuvannut keväällä kukkivina ja nyt punaisenaan pikkuisia omenoita. Puiden takana on kierrätyskeskus.


Turussa on aina mieluisaa käydä torilla, ostin karpaloita isoja pulleita.



Hallissa on myös käytävä, tosin halli ei enää ole entisensä. Osaan kuitenkin mielikuvissani nähdä sen sellaisena lapsuuteni hallina edelleenkin.


Paluumatkalla eilen näkyi jo vähän sinistä taivastakin.


Vauhdissa kuvattu sateenkaari oli kaunis näky ruskan värittämän maisemaan yllä.



Taas uhkasivat tummat pilvet, välillä ropsaisivat sadekuuron vettyneille vainioille.

Yhden pipon sain matkan aikana virkattua. Aikaisemmin kudoin  sukkia ja lapasia kuskin vieressä. Kerran joku viisaampi sitten varoitti, että ei etupenkillä turvatyynyn takana kannata puikkoja heilutella, vahingon sattuessa tyyny laukeaa ja puikot tunkevat vatsaan. Kauhea ajatus viisi piikkiä sisuksissa. Virkkuukoukkuja on sentään vaan yksi, no pahaa jälkeä se saisi yksi koukkukin. Kamera vaikuttaa turvallisemmalta, tosin kuvat eivät kaksisia ole liikkuvassa tilassa napsittuina.